Itärannikon roadtrip – Isoja kaupunkeja ja Shenandoah

Terkut Kaliforniasta! Postauksia on kirjoitettuna vaikka kuinka monta, mutta kuvien lataaminen pilveen on osoittautunut yllättäväksi pullonkaulaksi. Tänään saatiin parissa tunnissa ladattua noin 70 kuvaa, joten saadaan ensimmäiset jonossa olevat postaukset tulille. Ajantasaisemmin meitä voi seurata Instagramista, jonne kuvien lataus onnistuu paremmin. 

Elokuun puolivälissä New York oli aika jättää taakse ja lähteä etsimään uusia seikkailuja itärannikolta. Palasimme JFK:n lentokentälle ja saimme menopeliksemme koruttoman mutta kelvon, onneksi automatisoidun Hyundain. Itärannikon roadtrip sai alkaa.

IMG_9249

IMG_9265

IMG_9298

IMG_9311

Ensimmäisenä päivänä ajoimme New Yorkin ruuhkista selvittyämme Philadelphiaan, Amerikan Yhdysvaltojen kehtoon. Ukkosta hautovassa kuumuudessa katsastimme amerikkalaisen isänmaallisuuden ikonit, Independence Hallin ja aikoinaan sen tornissa kajahdelleen Liberty Bellin. Independence Hallissa laadittiin ja lopulta allekirjoitettiin 13 Englannin Pohjois-Amerikan siirtokunnan kesken itsenäisyydenjulistus 4. heinäkuuta 1776. Samassa talossa laadittiin myöhemmin myös kuuluisa Amerikan perustuslaki vuonna 1787. Liberty Bellin soitto kutsui Yhdysvaltain perustajaisät koolle istuntoihin. Nyt Liberty Bell lepää omassa pyhätössään Independence Hallin vieressä. Painostava ilma, joka sai useammankin turistin pyörtymään, kehittyi lopulta ukkosmyräkäksi, jonka ajamana huristimme Baltimoren laitamille lähemmäs Washingtonia motellimajoitukseen.

IMG_9378

IMG_9328

Aamulla ajoimme lyhyen matkan Washington D.C.:n laitakaupunkiin Silver Springiin. Sieltä löysimme helposti ilmaisen turvallisen parkkipaikan autolle aivan metroaseman vierestä. Metrolla pääsimme sukkelasti ilman ruuhkissa jonotusta ja parkkipaikan metsästystä  suoraan Washingtonin ytimeen. Päivä kului sukkelasti pelkästään pääkaupungin valtiovallan monumentteja paahtavassa helteessä kiertäen. National Mall eli TV:stä tuttu pitkäkaistaleen muotoinen puisto ja sen monumentit ovat mittasuhteiltaan niin suureelliset, että etäältä katsottuna alue näyttää todellista paljon pienemmältä. National Mallilla puheen ovat pitäneet niin Trump kuin Gumpkin. Alueen kolossaalinen uusklassinen arkkitehtuuri on niin suuruudenhullua, että vastaavaa Berliiniin haaveili aikoinaan myös muuan pahanpäiväisesti realiteeteista lipsuva Adolf. National Mallilla on mm. kongressitalon, Valkoisen talon ja lukuisten muistomerkkien lisäksi useita museoita, jotka ovat kaikki ilmaisia. Niistä suosittelemme ehdottomasti Smithsonian National Museum of Natural Historyyn tutustumista. New Yorkin vastaavassa käytyämme uutuutta tarjosivat mainio ihmisen kehitystä kuvaava näyttely ja satumainen perhostarha. Washingtonissa on monta hienoa erilaista näkemisen arvoista kaupunginosaa, joiden katselemiseen olisi mielellään käyttänyt vielä toisen päivän. Aikataulumme kuitenkin kiirehdytti meitä etelämmäs kohti Shenandoahin luonnonpuistoa. Palasimme metrolla Silver Springiin ja ajoimme yöpymään Front Royalin luonnonläheiseen pikkukaupunkiin.

IMG_20170820_141421_01

IMG_20170820_171155

Solar Eclipse

IMG_9364

Aamulla varhain ajoimme Front Royalista Shenandoahin luonnonpuiston porttien läpi Skyline drivelle. Tämä nimensä mukaisesti taivaisiin kurkotteleva tie kulkee sata mailia Appalakkien rinteitä pitkin tarjoten vähän väliä levikkeiltä avautuvia huikaisevia maisemia. Tien varrelta lähtee lukuisia muutaman kilometrin vaellusreittejä, joita pitkin pääsimme paremmin tutustumaan Appalakkien metsäiseen maastoon ja kipuamaan vuorijonon korkeimmille nyppylöille ihailemaan mitä uljaimpia näkymiä. Myös mustakarhut viihtyvät varsin lukuisissa määrin näissä jylhissä maisemissa mutta tällä kertaa tiet eivät kuitenkaan osuneet kontioiden kanssa yksiin. Erään oppaan mukaan yksi nuori yksilö jäi meiltä juuri parin minuutin marginaalilla näkemättä. Presidentti Herbert Hooverin virkakautensa aikaisen piilopirtin pihapiirissä riitti siitä huolimatta ihmeteltävää. Opas esitteli meille innoissaan osittain entisöidyn Hooverin metsätukikohdan ja joukon mökkimiljööstä nautiskelevia käärmeitä. Osuimme paikalle juuri ”Suuren amerikkalaisen” auringonpimennyksen aikaan ja seurasimme pimennystä oppaan kanssa neulansilmäprojektion avulla. Saman ilmiön totesimme tapahtuvan myös auringon valon siivilöityessä puiden lehvistön lävitse, jolloin puiden varjoihin muodostui joukoittain auringonsirppejä. Neljästään me kaksi ja opas vaimoineen ihmettelimme auringonpimennystä kaikessa rauhassa presidentti Hooverin mökin kuistilta, kun samaan aikaan muutaman kilometrin päässä sadat ihmiset tungeksivat Big Meadowsin niityllä ihmeen paremmin nähdäkseen. Eipä siis haitannut meitä, että tuo periamerikkalainen karnevaalitunnelma jäi väliin, varsinkin kun pimennyslasitkin oli myyty loppuun kaikista kaupoista jo viikkokausia sitten.

Shenandoahissa retkeilyyn ja ajeluun kului kaksi päivää välillä leirintäalueella teltassa yöpyen. Saimme taisteltua itsellemme nuotioruokaa märistä Walmartin puista huolimatta ja loput ruoat oli määräys säilöä visusti autoon tai rautalaatikkoon, ettei mesikämmenillä ja muilla karvakuonoilla tulisi vastustamatonta hinkua tulla leiriin rääppiäisiin. Shenandoahin läpi ajettuamme majoituimme yötä vasten lähimpään Waynesboron pikkukapunkiin vain heti aamulla taas lähteäksemme tien päälle seuraavana kohteena sisämaan mutkan jälkeen rannikko ja Virginia Beach.

 

Roadtrippailua Etelä-Islannissa, päivä 2

Päivä 2: Vik-Reynisfjara-Landmannalaugar-Fludir-Geysir

IMG_8492
IMG_8501
IMG_8510
IMG_8511
IMG_8515
IMG_8516Reynisfjaran näkymät

Ajopäivä Landmannalaugariin osoittautui ehkä koko Islannin reissun hienoimmista päivistä. Aloitimme päivän vierailemalla kuuluisalla Reynisfjaran mustalla rannalla, jossa on huikeita magman jäähtyessä muodostuneita pylväsmäisiä kivimuodostelmia. Rannan tuntumassa on ollut asutusta koko Islannin asutushistorian ajan 800-luvun lopulta saakka, joten on joku muukin ajatellut paikalla olevan kauniit maisemat. Rannalla tuli jopa harras olo, ja luonnonvoimat tuntuivat mykistäviltä. Kallioseinistä kaikuvat aaltojen äänet tekivät äänimaailmasta 360-asteisen ja lisäsivät tunnelmaa. Aamuvarhain ei turistejakaan ollut liiaksi liikenteessä ja rannan itäosissa sai käveleskellä rauhassa.

IMG_8527
IMG_8532
IMG_8547
IMG_8555
IMG_8564
IMG_8573
IMG_8578Landmannalaugar karuna mutta ylväänä

Ajo Landmannalaugariin oli yksi meidän huikeimmista autoilukokemuksista. Tällä reitillä todellakin päti sanonta ”ei se päämäärä vaan se matka”. Kiersimme Myrdallsjökullin taakse 70 km pientä soratietä, ja joka kukkulan takana aukesi toinen toistaan huikaisevammat näkymät. Reitti tarjoaa jännitystä kaipaavalle kuljettajalle paljon vaihtelevaa haastetta ja samalla palkitsee aina koettelemuksen jälkeen avautuvin uusin henkeä salpaavin maisemin, Reitti sisältää pitkiä laavakenttiä halkovia suoria, mutkittelevia nousuja ja laskuja vuorten rinteitä pitkin, mutkittelua solissa ja laaksoissa, sekä lukuisia vesistönylityksiä. Ajelimmekin väliä kolme ja puoli tuntia mutta pysähdyimme toki vähän väliä ihastelemaan ja ottamaan valokuvia huikaisevista maisemista.

Landmannalaugarissa on leirintäalue, jolta lähtee useita eri vaellusreittejä eri suuntiin. Leirintäalueelle voi ostaa päiväpassin, jolla saa oikeuden käyttää leirintäalueen palveluita kuten esimerkiksi vessaa ja ruoanlaittofasiliteetteja. Hintaa passilla on noin viisi euroa. Lisäksi siellä sijaitsee Mountain mall; kauppa joka on rakennettu kolmeen ikivanhaan bussiin ja josta voi ostaa mm lämmintä keittoa. Söimmekin lounaaksi Mountain Mallin parsakaalisoppaa ja joimme viiden euron kahvit ennen kuin päätimme lähteä auringonpaisteessa patikoimaan kuuluisan Laugavegur-vaellusreitin alkuosaa.

Laugaveguria pitkin kävelimme laavakentän läpi ja päädyimme tulivuoren juurelle, jossa näimme ensimmäistä kertaa rikkikenttiä. Vuorenrinteeltä tuprusi savua useasta kohdasta ja ilmassa haisi rikki. Matkalla myös nousua tuli huomattavasti, ja kilometrejä kertyi yhteensä noin kuusi. Vaelluksen jälkeen maistui kylpy Landmannalaugarin luonnontilaisessa kuumassa lähteessä, joka on syntynyt kylmän ja kuuman puron risteykseen.

IMG_8598”Mt. Chimney” Laugarvegurin ensinäkymänä
IMG_8604”Mt. Chimneyn” juurella
IMG_8626Pitkospuita pitkin patikoinnin uuvuttamia jalkoja kuumaan lähteeseen lepuuttamaan

Ilta menikin ajellessa kohti Geysirin leirintäaluetta. Matkalla pysähdyimme ainoastaan Fludirissa tekemällä täsmäiskun majatalon ravintolaan juuri ennen keittiön sulkemisaikaa. Ennätimme juuri sopivasti saada maittavan illallisen, jonka voimin jaksoimme perille Geysir Campingiin ja ahkeroida teltan pystyyn juuri parahiksi ennen sateen tuloa.

Heidi ja Mika